torstai 18. lokakuuta 2012

Tuomitseminen

Jokainen ihminen tuomitsee jonkun toisen ihmisen. Joko mielessään, päin naamaa tai kaverilleen. Kysymys kuuluu kellä siihen on oikeus alunperinkään?
Jokainen ihminen saa toki ajatella itsekseen mitä haluaa, kunhan ei niitä julki tuodakseen loukkaisi muita. Tuntuu kun joka ikisellä olisi jotain pahaa sanottavaa mitä ikinä teetkään. Ihan sama miten pukeudut, minkäväriseksi hiuksesi värjäät tai kuinka hyvässä kunnossa kroppasi on. Valitettavasti joillakin ihmisillä on niin huono itsetunto että pitää toisia lähteä morkkaamaan ja saada paha mieli aikaseksi. Itse myös myönnän syyllistyneeni moiseen. Tosin sillon olin nuorempi ja aina sillon tällöin ja todella harvoin siihen vieläkin alennun. Mutta itse tiedostan omistavani huonon itsetunnon, jonka eteen teen töitä joka päivä.


Ihmiset usein taistelevat muiden ihmisten musiikkimausta, miksei voi vain kuunnella omaa musiikkia ja antaa muiden kuunnella omaa? Kovin riitelyn aihe on Justin Bieber. Itse tykkään hänen musiikista ja muutenkin ihmisestä. Ihmiset tuomitsevat hänet vaan sen takia, koska on "noloa" tykkää Justinista ja siitä että hän kun 15 vuotiaana on laulajana tullut julki, että hänellä on tytön ääni. Ei ole vissiin ihmiset tajunnu että poika on 15 vuotias, joka on normaalia että hänellä ei ole äänenmurrosta. Kun taas jotkut aikuiset miehet jotka ovat laulajia niin niillä on vieläkin kimeä tytön ääni. Nyt kun Justin on 18 niin on löydetty muita syitä miksi vihata, eli koskaan ei ole ollut mitään järkevää syytä. On paljon muitakin asioita joista tulee makuasia kiistelyitä mutta tämä nyt oli vain esimerkki.

Pieni tuomitseminen on vielä harmitonta, mutta entäs sitten kun se alkaa käymään teoiksi?

Ihmiset pysähtelevät autonsa kanssa huutaakseen toista ihmistä huoraksi ja näyttääkseen keskaria, käymällä fyysisesti kiinni ilman syytä kun ei uhri kiinnitä huomiota huutelijoihin, ilkeetä mulkoilua, uhkailua, pilapuheluita, porukalla henkisesti hyökkäilyä, nauramista päin naamaa...

Tunnen suurta vihaa tämmösiä ihmisiä kohtaan mutta edelleen en itsekään ole täydellinen. En silti ikinä tekisi mitään tuommoista! En koskaan arvostele toisen ulkonäköä hänelle päin naamaa tai netissä suoraan hänelle suunnattuna, koska kukaan ei mitään ulkonäöllensä voi (paitsi meikkaamiseen, vaatettyyliin ja hiustyyliin kohdistettuna) mutta se ei silti oikeuta ketään tuomitsemaan niitä ihmisten tekemiä valintoja.

Ylipainoinen ihminen ei myöskään ansaitse kenenkään tuomitsemista. Tiedän omista henkilökohtasista kokemuksista, että se sattuu. Vaikka en ole mielestäni läski, olen silti lihonut 15kiloa siitä mitä olin joskus 16 vuotiaana, tosin sillon olin ihan nälkiintyneen näkönen eikä se ollut terveellisen näköistä. Mutta tämmöinen tää maailma nykyään on, jos et ole nälkiintyneen mallin näkönen oot sillon läski ja normaalikokoinen/painoinen ihminen on läski. Miksi niin vääristynyt kuva? Media. Ja kuinka se aivopesee ihmisiä. Tämän vuoksi myös anoreksia ja bulimia tilastot ovat kasvaneet. Ja se on yksin teidän ihmisten ja median vika. Suvaitsevaisuus on niin harvassa nykyään.

Musiikista vielä sen verran. Ihmisten mielestä paskaa musiikkia on se mikä pääsee radioon ja mistä tulee "massamusiikkia". Onko koskaan tultu ajatelleeksi että sitä kuuntelee niin moni ihminen, koska se on oikeesti hyvää musiikkia? Aina ei ole sanoilla merkitystä, vai tanssitteko te klubeilla biisin sanojen tahdissa? Ja kaikista naurettavinta että ihmiset luokitellaan tietynlaisiksi vaan sen takia että he kuuntelevat tätä musiikkia. Se mitä musiikkia kuuntelee ei välttämättä aina kerro minkälainen se ihminen on.

Varakkaammat ihmiset. Voivatko niiden lapset sille mitään? He eivät voi päättää vanhempiansa tuloja ja millaisia taloja tai autoja he ostavat. Jos joku muu on tehnyt niska limassa töitä sen eteen että on varaa revitellä niin miksi se pitää tuomita ja sanoa että "syntynyt kultalusikka suussa"? Taas puhuu kateellisuus. Jos vanhemmilla on varaa ostaa lapsilleen asioita, niin mitä väärää siinä on? Kunhan muistaa opettaa niille oikean ja väärän ja koulutuksen tärkeyden niin en näe siinä mitään väärää. Ja miksi niiden pitäisi miettiä miltä muista tuntuu joka kerta kun he ostavat jotain uutta ja näyttävää. Jos kerran niin ketuttaa niin menkää itse tekemään niska limassa töitä asioiden eteen, se on mahdollista ellei laiskuus tule väliin.

Toisten tiedottomuus. Toiset tietää aina enemmän kuin toiset ja kaikki eri osa-alueista. Joten on turha lähteä toisille nauramaan jos ei aina tiedä kaikkea. Ei ole väärin tai noloa kysyä asioista joista ei tiedä, on väärin ja noloa lähteä mollaamaan ja nauramaan sille ketä kysyy. Miksei voi aina vaan vastata suoraan kun joku kysyy? Miksi pitää aina käydä vaikeimman kautta hakemassa vastausta? Eihän kohta kukaan uskalla koskaan kysyä mitään? Esimerkiksi seksuaalisuudesta ja ehkäsystä. Mitä tapahtuisi jos kukaan ei enää uskaltaisi kysyä? Sukupuolitaudit ja vahinkoraskaudet lisääntyisivät ja sitten syytetään niitä ketkä niitä saa. Tosin itsehän se niiden vika on jos ne päättää pitää lapsen kun tulee raskaaksi.

Asia kanssa mitä en ymmärrä, on toisten raskaaksi tuleminen nuorena. Miksi sitä pitää tuomita jos haluaa pitää elävän olennon eikä sitä tappaa? Itse olen tehnyt abortin 19 vuotiaana ja siitä mua on paljon tuomittu, eli koskaan ei ole hyvä? Itse tein sen päätöksen, koska en halunnut tuoda pientä elävää olentoa mun rikkinäiseen elämään, enkä myöskään halua vahinkolasta. Haluan elämääni suunnitellun lapsen, jolle voin kertoa aina uudelleen ja uudelleen sen tarinan miten paljon häntä suunnittelin niinkuin mun omat vanhemmat ovat mulle kertoneet. Sitä mä haluan mun tulevalle/tuleville lapsille! Mutta en silti tuomitse niitä ihmisiä ketkä haluaa pitää vahingossa tulleet raskaudet, eikä pitäis kenenkään muunkaan. Tai niitä raskauksia mitä suunnitellaan nuorena, niitäkään vastaan ei pitäis olla kenelläkään mitään sanottavaa. Ei kyllä mene päiviä ohi kun en muka ajattelis minkälainen olis mun lapsi, olisko se tyttö vai poika? mun näkönen? minkä ikänen se nyt olis? Mutta sit taas muistan kuinka pilalle mun elämä olis mennyt ja mstä kaikesta olisin jäänyt paitsi jos olisin sen pitänyt, ja sit taas unohdan sen kokonaan.

Joten tykkäs joku sitten punasesta ja toinen vaikka verkkosukkiksista, mitä me olemme tuomitsemaan? Katsele omaa elämääsi ja tuomitse vaikka sitä, jos jotain pitää tuomita!

Kiitos kun jaoit nämä ajatukset kanssani jos luit loppuun asti

Sara


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti