Tulin tänne Pajalaan ettiikseni uutta elämää, jättääkseni kaiken paskan taakse. No niin ei aluks ihan menny... jatkoin sitä ryyppäämistä ja sekoilemista samaa kaavaa myöten, ainoostaa et en juonu ku viikonloppusin. Ihastuin täydelliseen kusipäähän. Tyhmänä juoksin ku koiranpentu perässä.
Kunnes yks ilta baarissa säntäsin ulos tupakalle kun vitutti (jokin asia mitä en nyt muista) ja huomasin kolme jätkää siinä ulkona kans, en muista miten mut alettiin juttelemaan ja naurettiin.
Huomasin niistä yhden, tummasilmäsen, aivan uskomattoman lumoavat silmät, tosi hurmaava hymy ja sen olemus... näin siitä heti, että se on kiltti, huomaavainen ja hyvä ihminen.
Tajusin myös olla leikkimättä sen kanssa, koska se ei vaikuttanu semmoselta joka pystyis yhenillan leikkeihin. Päätin kuitenkin sinä iltana tutustua siihen paremmin.
Sen jälkeen kun menin aina viikonloppusin baariin, huomasin sen aina. Kerran jopa pyys mut istumaan sen pöytään. Juteltiin niitä näitä, koitin silti pitää etäisyyttä, etten mee askelta pidemmälle. En ollut tarpeeks hyvä sille, ajattelin. Mä vaan sekotan sen mun ongelmiin jos mä lähestyn yhtään enempää.
Alettiin juttelemaan yks ilta facebookissa... Sen illan jälkeen ei oo menny päivääkään jollon ei oltais juteltu, se vaan klikkas heti. Kummatkin vaan niin ujoja. Se alko käymää meil, joskus oli jopa yötäkin.
Asiat johti toiseen ja yhtäkkiä me oltiinkin aika kiedottu toisiimme. Ongelma oli vaan, että se ei ollut valmis parisuhteeseen, koska ei halunnut enää tulla satutetuks. Olihan se eronnu 2 viikkoa ennen ku nähtiin niin tyttöystävästään.
Loppujen lopuks, kaikkien maailman väärinkäsitysten jälkeen ja monien tunnemyrskyjen jälkeen, huomasin että me oltiin nukuttu meillä jo 3 viikkoa.
Ystävänpäivänä annoin sille kortin. Koska halusin näyttää miten paljon välitän. Se oli kaikkien aikojen paras päivä mitä mulla on koskaan ollut. Sinä päivänä päätettiin, että ollaan virallisesti yhessä ja tässä me vielä ollaan, oon rakastanut. Ei mitään teinipissis puppylovee, vaan ihan aidosti rakastunut. En oo koskaan rakastanut ketään näin paljon.
Se ties mun suunnitelmista muuttaa Haaparantaa ja alottaa koulu Torniossa, halushan se itekkin täältä pois niin sano, että haluu tulla mun mukaan. Ja niin me pistettiin meidän tulevaisuuden suunnitelmat yhteen.
Ekaks koulu täällä ja työharjottelu loppuun, sitten tuleekin se kirje et onko hyväksytty vai ei. Toivon todellakin että on, no sitten jos on niin alkaa asunnon metsästys Haaparannasta.
Tiiän mitä ajattelette jo nyt, et on liian aikasta muuttaa yhteen. Mut me ollaan oikeesti ku palapelin palaset yhessä. Ja jos viel on asiat hyvin sillon kesän jälkeen ja muutetaan yhteen niin en nää siinä mitään pahaa jos on tunnettu jo siihen mennessä 8-9 kuukautta.
No nyt kuitenkin tänään sain ensimmäisen tunteen siitä, että oon askeleen lähempänä unelmaa, koska tein ensimmäisen tason kokeet ja jos läpäsen niin kakkostasolle. Mitä nopeemmin läpäsen kaikki tasot, sitä nopeemmin valmistun ja sitä nopeemmin pääsen täältä pois.
Nyt onkin sitten meno Pajalan kunnan talolle ja katsomaan mun luokkalaisten esitystä ja sitten kotiin. Tiedä vielä mitä tekis mut kotiin kuitenkin :)
Hyvää pääsiäistä kaikille!
