only lonely girl in the party

kaikki tietää sen tunteen kun olet isoissa pippaloissa ja otat sen yhden sekunnin itelles ja tunnet olevasi aivan yksin vaikka ympärilläsi olisi 100 ihmistä.

jos jäät ajatukseen kiinni, ahdistut ja alat hakemaan huomiota.

tuttu tunne?

et ole ainoa. itseasiassa tässä teinivuosiani taaksepäin kelatessa muistan monet "epätoivoset" tapaukset jotka ei kestänyt olla saamatta huomiota niin piti kaikella mahdollisella tavalla sitä hakea. normaalia inhimillistä käytöstä. uskokaa pois.

normaalia inhimillistä käytöstä on myös alkaa poimimaan toisille esille kaikkia "outoja tapoja" joita kumminkin itse tekee ja haluaa vaan tiedustella muilta onko se oikeasti outoa. 

mutta jos kumminkin joudut tilanteeseen jossa tunnet monien ihmisten ympäröimänä olevasi aivan yksin; ota se hetki itsellesi. mene vaikka vessaan, parvekkeelle tai rappuun/ulos hiljaseen ja kokoa ajatuksesi. huomaat kuinka vahva olet yksinkin, etkä tarvitse kenenkään huomiota määrittelemään itseäsi. 

muista tämä seuraavan kerran kun tunnet olevasi yksin.

Minun ihmeeni

Kun sulla ei oo muuta kun aikaa, etkä oo kylillä vetelemässä perseitä, pysähdyt hetkeks keskittymään ajatuksiisi, huomaat ajattelevasi kaikkia niitä asioita jotka olisi voinut tehdä toisin.
Missä olisin nyt jos en koskaan olisi tehnyt virheitä? Mitä tein väärin kun rakkautemme ei kestänytkään? Miksi onni ei voinut olla matkassa kun sitä eniten tarvitsin?

Kaikista pahin on se kun huomaat jähmettyneesi aikaan jolloin kaikki oli hyvin. Muistelet sitä ikuista kusipäätä joka oli sen ainoan kerran ystävällinen mutta silti aina vastustamaton... Ne monet kerrat kun hän uskotteli sinut itselleen ja joka kerta repi sydämesi rinnastasi kuin kertakäyttö lautasen. Joten miksi tuhlaat aikaasi ikävöiden häntä?

Koska haluat ajatella, että kaiken sen paska alla on se ihminen kehen rakastuit.... Ja olet tarpeeksi viisas vain ikävöidäksesi niitä aikoja.... Et sitä ihmistä.

Kysyt silti itseltäsi (luonnollisesti) että mitä jos olisi käynytkin toisin? Avaat silmäsi ja edessäsi nukkuu niin viattoman näköisesti se mies kuka ei koskaan tekisi mitään satuttaaksesi sinua.... Vastaus kysymykseen.

Nyt ymmärrät miksi kaikki meni päin vittua ennen... Jotta osaisit arvostaa tätä kaunista ihmettä!

Haluan pois täältä

Kun mä muutin tänne, olin todella ilonen uudesta paikkakunnasta ja halusin innolla tutustua kaikkiin. Kävin baarissa joka viikonloppu ja tutustuin mukaviin ihmisiin, sain poikaystävän myöhemmässä vaiheessa. 

Mutta... Lopulta huomasin, että täällä ei oo mitään mulle. On koulupaikka ja työharjottelupaikka, kaikki on ystävällisiä mulle jne. Mutta kun täällä kaikki on syntyny ja kasvanu toistensa kanssa, eikä ota niin helposti uusia ihmisiä piireihinsä. On täällä joittenkin kanssa todella kiva hengailla, dokailla ja hillua baarissa ja kotibileissä. Niihin joihin pääsee...

Mutta ei oo ketään semmosta kenen kanssa voisin olla myös baarin ulkopuolella. Musta ois mahtavaa nähdä ihmisiä muutenkin. Kattoo leffaa tai ihan vaan käydä kahvilla. 

Sitä näkee kun paikalliset päivittelee niitä näitä mitä on tehny frendejensä kanssa ja mä vaan istun koneella kotona tai poikaystävän luona päivät pitkät. Jos en oo siis koulussa tai työharjottelussa. 

Älkää käsittäkö väärin, rakastan olla kullan kanssa, mutta oon silti tyttö. Tarviin tyttökavereita keiden kanssa jutella ja juoruilla. En oo tottunu siihen, että oon ulkopuolinen, koska back in home mulla oli aina joku kenen kanssa voin olla ja pitää hauskaa jopa ilman alkoholia...

Täs on pari kertaa romahdeltu yksinäisyydestä. Oon koittanu hukuttaa itteni koulutöihin ja muuhun semmoseen, mutta nyt mulla ei oo mitään koulujuttuja jäljellä paitsi yks valintakoe 14.5. Ja Tukholman reissu 27.5. 

Ainut mikä pitää mut yhteyksissä kotiin on tää blogi ja mulla on kadonnu kirjottamisen intokin (jonka huomaa tekstien laadusta ja Fight Against Weight -blogin lopettamisesta) . 

Oon alkanu mässäilee aika välein, mutta sit taas nostanu itteni ylös ja koittanu taas syödä terveellisemmin. 

Haluun vaan et tää kesä menee nopeesti ja pääsen kouluun ja muuttamaan Haparandaan, jossa on vähän enemmän elämää ja toivon mukaan myös saan ystäviä koulun ja naapureitten kautta. Oon horoskoopiltani Kalat ja ne ketkä yhtään tietää horoskoopeista niin tietää myös, että Kalat ei todellakaan käsittele yksinäisyyttä hyvin... Ja mä oon sen rajan jo kohta ylittämässä.... 

Anteeks taas tälläsestä turhasta merkinnästä. Koitan joku päivä täs koota itteni ja alkaa kirjottaa vähän selvemmällä mielellä.

Paniikki Haparandassa

Makaan tässä sängyssä Haparandassa uusi mekkoni päällä ja hermoilen huomisia valintakokeita.
En oo syöny mun lääkkeitä moneen kuukauteen ja alan nyt huomaamaan, että vähän on ahdistunu olo. En oo halunnu vaan pistää enempää kuluja mummon piikkiin, niin oon jättäny mun lääkkeet sitten ottamatta. Tosi tyhmä veto mut minkäs teet. Nyt on sitten kärsittävä.
Aijon kyllä alottaa ne mahdollisimman pian taas uudestaan. Mutta nyt keskityn huomisiin kokeisiin ja kun lauantaina pääsen kotiin niin voisin ottaa asian puheeksi mummon kanssa. En vaan kestä tätä olotilaa enää, tuntuu että en edes elä tässä hetkessä tällä hetkellä... Ihan kun olisin jossain muualla. Mikään ei tunnu todelliselta ja kaikki pelottaa.
Mulla ei oo ees mitään sarjaa tai leffaa koneella mitä voisin kattoa kun oon nähny jo kaikki. Simssin pelaaminenkaan ei oikeen auta. Mun pitää vaan löytää rauhallinen paikka mun mielelle ja hokea että kaikki on hyvin.
Mulla ei oo ees mun kultaa täällä vieressä nukkumassa... Jos tästä selviän niin jumalauta alotan ne saatanan lääkkeet! Hyvää yötä vaan kaikille ja olkaa ilosia, että teillä ei oo paniikkihäiriötä ja ootte terveitä! Ne keillä siis ei oo...