Miettikää tunne, avaatte joka päivä kirjeitä sergialta, klarnalta, kelalta ja ties keltä, ja jokasessa "viimenen muistutus"
Kaikki haluaa sulta rahaa jota sulla ei ole, se pienikin raha mitä saat tuhlaat ku oisit miljonääri, vaan siks et tarviit kivoja juttuja sun elämääs, meikkejä, vaatteita, laukkuja, kenkiä...
Mietit, kyllä ne hoituu joskus, ei stressiä, kunhan on kivoja tavaroita, uusin puhelin, hiukset just kampaajalta (okei ne oli synttärilahjoja.. eikä lumia 800 uusin oo)
Vihellät elämääs eteenpäin ku voisit jotenki välttää kaiken sen velan joka vaan kasvaa?
No.. tervetuloa mun elämään, joka nyt on siinä velkahelvetti osuudessa.
Tässä kohtaa pitää alottaa alusta, että jokanen tietää/osaa ymmärtää koko tilanteen.
Oli helmikuun tienoota, vuos 2012. Asia meni hienosti, ainaki luulin. Aloin käymää kuntosalii ja söin terveellisemmin.
Yhtenä päivänä (auttavan käden avustuksella) sain tietää olevani täysin oikeutettu saamaan sossusta rahaa, koska olin asunnoton, pidin kirjat postissa, sain täyden summan. Kun sinä aamuna aukasin OP:n nettipankin, silmieni edessä vilkku isoin summa mitä olin koskaan saanut, 900e.
Arvatkaa vaan odottelinko hetkeäkään neljän seinän sisällä, olin varmaan alle tunnin sisällä itiksessä tuhlaamassa rahoja kaikkeen mahdolliseen mitä multa puuttu sillon.
Tuli päivä jolloin olin huomannut, että se 900e ei ikuisesti kestä, laskuja maksamatta, parinen satanen vielä tilillä.. ehkä.
Yhen laskun jouduin jättää maksamatta, koska ei vaan yksinkertaisesti rahat riittäny.
Oli taas tyhjä olo.
Olin pitkään luvannut itselleni, että en KOSKAAN sorru pikavippiin, että pysyn mielummin köyhänä, mutta kun on tottunut siihen että on monena päivänä rahaa, se on koukuttavaa, varsinkin materialistille/shoppaajaholistille. En siis tiiä oonko shoppaajaholisti, mutta materialismia multa löytyy kaikille jakaa.
Miten vain... Päädyin kirjottamaan googleen pikavippi. Osumia tuli monia, en tarkalleen muista miten paljon, mutta risicum oli se ensimmäinen firma.
Se tunne. Kun näki taas 3 numeroisia numeroita nettipankissansa, ei mennyt kauaa kun olin taas ulkona, ostamassa, tuhlaamassa, elämässä kun miljonääri.
En muista myöskään kuinka monta kertaa tein tämän, mutta kuulin, että jos on nopea niin voi ottaa toisesti firmasta ja kannattaa ottaa iso summa, no sen päivän muistankin hyvin...
500e lähti, firmaa en muista, mutta laukkuja, kenkiä, vaatteita... taidan muistaa jopa aurinkohatun, semmosen v*tunmoisen sombreron näkösen yms. lähti mukaan. Muistan myös että istuin terassilla, juomassa lonkeroa ja tais siinä bissekin tulla kitattua, no kuitenkin, valehtelin eräälle ystävälle faijan antaneen mulle rahaa.
Sen jälkeen joinkin sen pari päivää putkeen...
Harvalle kerroin, eniten huolissaan oleville valehtelin.
"Ei mulla hätää oo, kaikki on täysin kontrollissa"
Tuli se päivä mikä kaikille muillekkin velkakierteessä oleville, ei laskuja maksettuna, ei enempää vippejä.
Pakko saada rahaa.
Aika pimeenä se et mitä tein et saisin rahaa, mut muistan että sossusta tuli taas se 900e ja se oli kesän pintaa, ennen sitä siis olin menettänyt tän ystävän kenen luona asuin, särjin sydämmen kun lautasen seinään, seurauksena: en saanut mun kamoja, kaikkia niitä mitä olin ostanut, MONIEN satojen eurojen edestä. Ei ole mulla tänäkään päivänä.
Enivei, sillä 900e ostettiin mulle kokonaan uus vaatekaappi ja varmaan puolet meni paskaruokaan ja alkoholiin... ja rakkauteen, joka kusi silmään ku rahat loppu.
Koko kesä jotenki sumeena, mut taidettiin käydä pariin otteeseen tallinnassa.
No jossain vaiheessa päätin taas ryhdistäytyy... ja mitä kävi, yks yö kummin luona, seuraavana päivänä oliki viikonloppu ja juomista.
Se sitten jatku monia päiviä...
Tuli taas 900e sossusta, kurkusta alas ja kodittomana myös hotelleihin.
Juotiin varmaan pari viikkoo putkeen ennen ku tajusin vaan lähtee, kotiin.
Sinä aamuna kun talsin kotiin, menin kaupan kautta ostamassa niillä pienillä hippusilla mitä oli jäljellä niin ruokaa.
Taisin mennä muuten seuraavana päivänä, tai ainakin parin päivän sisällä juomaan pari hassua (6 kaljaa) kavereitten kans. Se oli se ilta kun pääsyin siihen tulokseen, et en selvii jos jään tänne.
Ilta alko mukavasti, oli hauskaa ja kalja maistu hyvälle taas parin päivän tauon jälkeen. No.. kuitenkin parisen jälkeen ne sitten hiipu loppumistaan, sai sitten joku ajatuksen lähtee stoneen (baariin) Sielläkin meni parit ja alko olemaan sen verran tuubelissa... ja päätin lähtee kaverille, kun sillä oli kämppä tyhjänä, otin taksin ja jäin oottaan oven taakse.
Taisin sammua, koska muistan havahtaneeni puhelimen sointiin, faija.
No muistikuvia siitä puhelusta ei oo, muistan vaan parin tunnin päästä soittaneeni taksin ja kyydin keskustaan. Halusin pois helsingistä, heti.
Snägäri oli eka etappi, jono niin pitkä et tuli tutustuttuu ihmisiinki siinä samassa. Muistan pienen "tappelun" poikasen siinä juna-aseman sisällä (kun vihdoin sinne pääsin) sen yhen jätkän joka tuli mun seuraks snägärijonosta ja jonku psyko muijan välil. Olin siinä vaiheessa jo niin loppuun kulunu, et päätin vaa soittaa aamu kuudelt mutsille toivoen et se on jo heränny et pääsen nukkuu pariks tunniks ennen ku lähen illalla pois täältä...
No, olin matkalla, se oli siinä, enään tarvi saada rahat lippuun ja olin melkeen loppusuoralla, faijalta sain massit.
Tänä päivänäkään en oo tota päätöstä katunu, ja kohta puol vuotta täällä virunu. Löytäny elämänsä rakkauden, työharjottelupaikan koulun ohella ja päässy taas tähän "normaali"arkeen.
Voi kuinka oon taas väärässä... kirjeet kun ne ei vaan tuu koskaan loppumaan, edes käräjiltä.
Korot kasvaa, lisää maksuja kerääntyy... tili näyttää joka kuukausi nollaa, paitsi nyt. Se tunne kun sai rehellistä rahaa, vaikka se onkin sen 1420 kruunua, eli noin päälle 100e. Se kaikki menee tän paskan pois maksamiseen, se "ilmanen" hauska minkä valitsin vuos sitten on nyt mun henkilökohtanen ja koko loppuelämän haamuava helvetti.
Olet kuullut tän monesti, mutta et tarpeeksi, ÄLÄ KOSKE PIKAVIPPEIHIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti