Kun mä muutin tänne, olin todella ilonen uudesta paikkakunnasta ja halusin innolla tutustua kaikkiin. Kävin baarissa joka viikonloppu ja tutustuin mukaviin ihmisiin, sain poikaystävän myöhemmässä vaiheessa.
Mutta... Lopulta huomasin, että täällä ei oo mitään mulle. On koulupaikka ja työharjottelupaikka, kaikki on ystävällisiä mulle jne. Mutta kun täällä kaikki on syntyny ja kasvanu toistensa kanssa, eikä ota niin helposti uusia ihmisiä piireihinsä. On täällä joittenkin kanssa todella kiva hengailla, dokailla ja hillua baarissa ja kotibileissä. Niihin joihin pääsee...
Mutta ei oo ketään semmosta kenen kanssa voisin olla myös baarin ulkopuolella. Musta ois mahtavaa nähdä ihmisiä muutenkin. Kattoo leffaa tai ihan vaan käydä kahvilla.
Sitä näkee kun paikalliset päivittelee niitä näitä mitä on tehny frendejensä kanssa ja mä vaan istun koneella kotona tai poikaystävän luona päivät pitkät. Jos en oo siis koulussa tai työharjottelussa.
Älkää käsittäkö väärin, rakastan olla kullan kanssa, mutta oon silti tyttö. Tarviin tyttökavereita keiden kanssa jutella ja juoruilla. En oo tottunu siihen, että oon ulkopuolinen, koska back in home mulla oli aina joku kenen kanssa voin olla ja pitää hauskaa jopa ilman alkoholia...
Täs on pari kertaa romahdeltu yksinäisyydestä. Oon koittanu hukuttaa itteni koulutöihin ja muuhun semmoseen, mutta nyt mulla ei oo mitään koulujuttuja jäljellä paitsi yks valintakoe 14.5. Ja Tukholman reissu 27.5.
Ainut mikä pitää mut yhteyksissä kotiin on tää blogi ja mulla on kadonnu kirjottamisen intokin (jonka huomaa tekstien laadusta ja Fight Against Weight -blogin lopettamisesta) .
Oon alkanu mässäilee aika välein, mutta sit taas nostanu itteni ylös ja koittanu taas syödä terveellisemmin.
Haluun vaan et tää kesä menee nopeesti ja pääsen kouluun ja muuttamaan Haparandaan, jossa on vähän enemmän elämää ja toivon mukaan myös saan ystäviä koulun ja naapureitten kautta. Oon horoskoopiltani Kalat ja ne ketkä yhtään tietää horoskoopeista niin tietää myös, että Kalat ei todellakaan käsittele yksinäisyyttä hyvin... Ja mä oon sen rajan jo kohta ylittämässä....
Anteeks taas tälläsestä turhasta merkinnästä. Koitan joku päivä täs koota itteni ja alkaa kirjottaa vähän selvemmällä mielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti