Makaan tässä sängyssä Haparandassa uusi mekkoni päällä ja hermoilen huomisia valintakokeita.
En oo syöny mun lääkkeitä moneen kuukauteen ja alan nyt huomaamaan, että vähän on ahdistunu olo. En oo halunnu vaan pistää enempää kuluja mummon piikkiin, niin oon jättäny mun lääkkeet sitten ottamatta. Tosi tyhmä veto mut minkäs teet. Nyt on sitten kärsittävä.
Aijon kyllä alottaa ne mahdollisimman pian taas uudestaan. Mutta nyt keskityn huomisiin kokeisiin ja kun lauantaina pääsen kotiin niin voisin ottaa asian puheeksi mummon kanssa. En vaan kestä tätä olotilaa enää, tuntuu että en edes elä tässä hetkessä tällä hetkellä... Ihan kun olisin jossain muualla. Mikään ei tunnu todelliselta ja kaikki pelottaa.
Mulla ei oo ees mitään sarjaa tai leffaa koneella mitä voisin kattoa kun oon nähny jo kaikki. Simssin pelaaminenkaan ei oikeen auta. Mun pitää vaan löytää rauhallinen paikka mun mielelle ja hokea että kaikki on hyvin.
Mulla ei oo ees mun kultaa täällä vieressä nukkumassa... Jos tästä selviän niin jumalauta alotan ne saatanan lääkkeet! Hyvää yötä vaan kaikille ja olkaa ilosia, että teillä ei oo paniikkihäiriötä ja ootte terveitä! Ne keillä siis ei oo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti