Musta tuntuu, että mulla on joku ihme ongelma.
Yhtäkkiä saatan olla tosi innoissani jostain ja tehä kaikkeni sen eteen ja yhtäkkiä kiinnostus lopahtaa kokonaa. Tai kun joku on helppoa niin se on kivaa ja kun tulee ongelmia/mutkia matkaan tai kyseinen asia menee haastavammaks, tunnen ahdistusta ja saatan olla vähät välittämättä. Tää on estäny mua pitämästä joitain kouluja/töitä yllä.
Oon myös tosi kärsimätön ja kaikki pitää tapahtua nyt ja tässä. Esim me ollaan alettu hakemaan sitä kämppää Haparandasta ja tänään soitettiin sinne ja ne sano, että pitäis olla töitä Haparandassa, että sais varmemmin asunnon. No kulta alko ettiä töitä ja kun löys sopivan niin ei hakenu siihen, kun pitää tehdä eka CV ja nyt stressaan siitä kun toinen pelaa eikä tee CV:tä. Oonko hullu tai jotain? Elokuuhun on vielä monta kuukautta aikaa! Miten pystyn ottaa vaan rennosti jos kaikki on vielä puoli tiessään!
Tunnistan myös perfektionistin itessäni ja en oo koskaan tyytyväinen siihen mitä teen! Oon saanu mun kaikki koulutehtävät valmiiks ja ostanu kaiken tarvittavan niitä varten, ainoostaan päättötodistus puuttuu joka raastaa mun hermoja! Puuskutan kun ylikuuma teepannu eteenpäin, enkä osaa ottaa rauhallisesti tai olla tyytyväinen töihin mitkä on jo alunperin tehty niin hyvin kun oon vaan osannu.
Oon joskus jättänyt kaikki asiat aina viime tippaan tai kokonaan tekemättä, mutta oon sen saanu karsittua pois. Esimerkiksi, olin aina myöhässä tai kiireessä unohtanut kaiken kotiin. Tein parannuksen sammuttamalla tietokoneen tuntia ennen ja pistämällä kaikki valmiiksi lähtöä varten ja vaikka vaan istunut mummon kanssa rupattelemassa tai vaihtanut vaatteet. Ja jos olen saanut jotain tehtäväks, esimerkiksi pitää siivota huone tai kissanhiekkalaatikko, olen sen tehnyt sillä sekunnilla (jos on siis ylimääränen tunti löytynyt huoneen siivoomiseen) Tai sillon kun sain nämä esitehtävät kouluihin niin alotin heti kun sain vaan hommattua vapaata ja inspiroivan ympäristön.
Mutta en osaa korjata näitä kolmea ongelmaa? Terapia/psykologikin on kallista ja Ruotsia en osaa niin paljon, että ymmärtäisin istua siellä kuuntelemassa lääketiedetermejä ruotsinkielellä...
Jumissa.
Hyvää torstaita teillekkin, Sara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti