Sinä olet täydellinen!

Oon aika varma, että jokanen ajattelee aina välillä itestään pelkkää huonoa.

Kuinka ilkeä on ollut, kuinka ei ole ollut tarpeeksi hyvä ystävä, tarpeeksi hyvä käymään koulua tai töitä.

Miettinyt myös, että miks kaikki muut pystyy käymään koulussa tai töissä virheettömästi ja miks kaikki muut on niin uskomattomia ystäviä ja niin ystävällisiä jatkuvasti.

Facebook ei kerro ystäväni kaikkea.

Vaikka mullakin näyttäis luistavan hyvin näitten koulujuttujen, parisuhteen ja asumisen suhteen, on mullakin ollu mutkia matkassa ja on joka päivä.

 

Käyn nyt SFI:tä, joka on ruotsinkielen opetusta ulkomaalaisille. Alussa olin tosi innoissaan ja olin joka päivä koulussa kirja naamassa, mutta niiinku joka ikinen asia mun elämässä, kiinnostus lopahtaa ja kouluun mennään vaan kun on pakko päästä läpi.

Missannu monta koulupäivää kun ei oo ollu kiinnostusta nousta ylös, tekosyitä löytyny vaikka mistä suunnasta...

Mut vaikka välillä tuntuu siltä, että vois vaan luovuttaa, niin silti ryhdistäydyn ja käyn kunnialla loppuun. Istunhan nytkin koulunpenkillä lounastauolla (siks en opiskele just tällä hetkellä) mutta esimerkiksi viime viikolla, olin koulussa vaan tiistaina. Meillä on siis koulua ma, ti ja ke. Joten ei mullakaan aina mee loistavasti. Nyt sit alotin puhtaalta pöydältä tän viikon ja aion käydä koko tän viikon koulussa ja töissä. Toivottavasti myös jatkossa joka päivä.

 

Niin ja töissäkin rakastan käydä. Mukavia ihmisiä, kivoja tehtäviä, saa leipoa ja ommella. Mutta olin viime viikollakin vaan perjantain töissä, kun pitäis olla torstaina ja perjantaina. En vaan vaivautunut nousemaan sängystä. Niin ja työpäivän aikanakin sitä laskee tunteja millon pääsis jo kotiin, vaikka ei siellä kotonakaan mitään ihmeellisempää tekemistä oo. En vaan välillä löydä puhtia tehdä asioita loppuun. Mutta välillä on pakko. Perjantaina olin vähän kipeänä töissä ja juuri ja juuri jaksoin tehdä mitään ja mietin koko ajan miten pääsisin pälkähästä ja voisin mennä kotiin lepäämään, vaikka pomo näki että oon kipeä, en silti lähtenyt mihinkään tai pyytänyt lupaa lähteä kotiin. Mä ryhdistäydyin ja pysyin viime tinkaan asti.

 

Vaikka kuinka haluan uskoa, että oon täydellinen ystävä ja haluan olla. Ei voi kaikkia miellyttää, parhaat ystävät voivat silti kinastella, tapella, olla pitkään riidoissa, tehdä paskat jne. Kokemusta on.. mutta mulla on onneksi ollut niin hyvä tuuri, että mun 13 vuotta paras ystävä on jaksanut mulle antaa anteeks lukemattomat kerrat ja ollaan taas oltu kun mitään ei olis tapahtunut. Ja ei mekään niin täydellisiä olla, että nähtäis joka päivä (ehkä just siks kun oon 1000km päässä hänestä) tai edes juteltais joka päivä. Kauhean monella on se käsitys et paras ystävä on se joka menee vaan jääkaapille kylässä, haukkuu sua läskiks, sanoo suoraan asiat ja just näitä mitä best friends quateis kuvaillaan. Paras ystävä voi myös olla hyväkäytöksinen... tottakai omaa pientä huumorilla haukkumista on jokasella, mutta ei kaikilla, eikä se tee ihmisistä parhaita ystäviä. Paras ystävä on se, kenen kanssa sulla on hauskinta, kehen voit luottaa ja ketä rakastat eniten koko sydämmestäsi.

 

Se mitä ilkeeseen tulee, voi varmaan jokanen kokemukseltaan kertoa, että oon aika ajoin todella ilkeä. Oon iso persoona, mulla on vahvat mielipiteet, jotka usein eroaa muiden mielipiteistä, enkä hirveesti pidä niitä itelläni. Tän takia moni siis ei todellakaan tykkää musta. Voisin jopa sanoa, että vihaa. Sain siitä osani kesällä 2011 kun mun facebookkiin murtauduttiin ja mulle soiteltiin uhkapuheluita nonstoppina. Mutta väitän, että oon todella ystävällinen, hyväksyvä ja ymmärtäväinen ihminen, vaikka välillä jotkin asiat mietityttävät ja ärsyttävät kun en ymmärrä. Niinkun jokasella, on mullakin ollut mun ongelma jaksot, jolloin oon purkanu vihaani viattomiin ihmisiin. Voin väittää että moni on myös syyllistyny samaan ja miettinyt jälkeenpäin, että on muka paha ihminen. Näin ei kuitenkaan ole, ihminen on erehtyväinen ja tekee virheitä, ainoa mitä voi tehdä on pyytää anteeksi ja toivoa, että ihmiset antaa sulle uuden mahdollisuuden. Joskus sen mahdollisuuden eteen on tehtävä töitäkin. Tiedän pari ihmistä, jotka ei sietänyt mua pari vuotta sitten ollenkaan, mutta nyt voivat puhua kanssani ihan järkevästikin. Että ilmeisesti jotkut on huomanneet miten olen joka päivä sisäistänyt palan itseäni, hyväksyny huonot puoleni ja korjannut itsetuntoani.

Parisuhdekin lyö välillä monia esteitä matkaan. Itkuja itketty väärinkäsitysten takia tai mielipiteiden eroavaisuuksien syystä. Aina pitää silti osaa erottaa terveellisen ja epäterveellisen riitelyn ero. Jos ne ei johda mihinkään ja niistä ei parisuhde muuta kun muutu pahemmaksi, ei se ole terveellistä. Jos toinen myös erehtyy manipuloimaan (joka on nuoremmilla tosi hankala oivaltaa ajoissa) on siihen pantava välittömästi loppu ja pelastettava itsensä. Alistaminen on myös todella sairasta. Joten erota pari pientä palveluksen pyyntöä ja jatkuva patistelu. On eri asia tehdä itse omasta tahdostaan palveluksia. Kusipääkin on vähän nuoremmille todella vaikea spotata, kun ulkonäkö sokaisee. Kun vanhemmaksi tulee, huomaa, että se mitä ihmisellä on sisällä on niin paljon tärkeämpää kuin se miltä ulkoa näyttää. Tottakai pitää tuntea vetovoimaa mielitiettyä kohtaan, eihän kukaan voi vaan luonteeseen ihastua... Mutta onneksi ei ole mitään lakikirjaa siitä kuka on hyvännäköinen ja kuka ei vaan jokasella on oma miesmaku. Muista myös, että sinä et ole mikään tuomitsemaan toisen elämänkumppania ulkonäön perusteella. Onneksi kumminkin kaikkea sitä pientä ja harvasta riitelyä seuraa ne lukemattomat ihanat hetket. Loppujen lopuksi huomaan sen, että oon löytänyt sen mulle täydellisen miehen. Ja toivon, että jokainen muukin sen vielä löytää, jotka ei siihen pisteeseen ole vielä päässyt.

Asunnon löytäminen jo Helsingissä oli todella vaikeaa! 3 vuotta hain taukoomatta aivan kaikkialta, etsivän nuorisotyöntekijänkin kanssa lukemattomista yrityksistä huolimatta olin silti asunnoton ja puoliksi kadulla.
Nyt asun mummon luona Pajalassa ja näyttäisi siltä, että elokuussa asutaan varmasti Haparandassa, mutta mitään ei ole vielä paperilla. Kullan pitää löytää työpaikka kyseiseltä paikkakunnalta, että saataisiin varmemmin asunto. Mutta toivo ja usko on kova. Jospa se rakkauskin tässä auttais....

 

Joten sinä joka tätä luet, et ole huono ihminen, paska ystävä, paska koulussa tai töissä. Olet vain ihminen, joka sisäistää itseään ja oppii virheistään. Jotkut virheet vaan toistuu toisia enemmän ja niistä sitten oppii kaksinkerroin enemmän.

Älä jatka enää yhtäkään päivääsi uskoen, että olet yhtääkään huonompi kun se laiha täydellinen iphonella peilikuvia itsestään ottava täydellinen tyttö, jota aina kadehdit facebookissa. Olet sinä ja se on sussa parhainta!