Kun sä synnyit, teit mun maailmasta kirkkaamman.
Päätin myös tehdä sun maailmasta yhä kirkkaamman.
Viattomuus silmissä, hymy joka kirkasti koko mun elämän.
Ensiaskeleista ensisanoihin, kasvoit silmissä.
Tarve pitää sut turvassa, suojella pahalta maailmalta.
Otit musta tuen ja turvan.
Pidit mua esikuvana.
Olit ylpeä siitä, että sait kutsua mua isosiskoksesi.
Olin ja olen vieläkin ylpeä siitä, että olet mun pikkuveli.
Vuodet vieri ja susta tuli vanhempi.
Et ollut enää vauva,
mutta mulle olit silti vielä se viaton sinisilmäinen pieni olento, joka katsoi mua hymyillen babysitteristään.
Se välillä ilkeäkurinen puupalikoita korissaan kantava riiviö, joka aamusin heitti minua palikalla otsaan.
Arpi siitä muistona.
Se pieni koulupoika, joka innokkaana aina kertoi mulle tapahtumia koulupäivältä.
Joka halusi aina seurata minne ikinä meninkään.
Telkkaria katsoen, silitin sut pääsi sylissäni uneen.
Katsoin niihin viattomiin kasvoihin ja hymyilin.
Et koskaan vastustellut haleja.
Vasta myöhemmin vanhemmuuttasi aina työnsit pois.
Ymmärsin, koska olit jo iso poika.
Silti rakastin sinua.
Nyt on aikaa mennyt.
Sinusta on kasvanut jo niin iso poika, että et tarvitse enää isosiskoasi.
Silti se sattuu, että suljit mut pois maailmastasi.
Halusin sua vaan rakastaa, en vahingoittaa tai häiritä.
Välillä itkien muistelen sitä aikaa kun tarvitsit mua.
Mietin, että olisi pitänyt arvostaa enemmän sitä aikaa,
koska nyt et enää minua halua.
Olen vain epäonnistunut häpeäpilkku sun ajatuksissas.
Mutta mä odotan.
Odotan sitä päivää, kun taas mua tarvitset.
Teen elämän tehtäväkseni sen, että olisit taas ylpeä musta.
Olisit taas ylpeä kutsumaan mua isosiskoksesi.
Ehkä vielä joskus näen sen pilkkeen silmäkulmassa,
ehkä vielä joskus saan sut hymyilemään.
Tiedä se, että en ikinä lakkaa odottamasta.
Siihen asti, kärsin tuomioni, otan vastaan kaiken paskan.
Koska tiedän, että lopussa mun odotus palkitaan.
Sä vielä tarvitset sun siskosi elämääsi.
Ja kun se päivä tulee, oveni on auki.
Sinun tarvitsee vain avata se.
Särkyneellä sydämmellä, siskosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti