Mietin tässä koulussa istuessani kaikkee sitä mitä jätin aikoinaan kesken, et missä olisin ja millanen mun elämä olis jos olisin tehny kaiken loppuun asti.
Mulla olis koulutus, paljon positiivisia työkokemuksia, mulla olis vielä mun rakas koira, monet ystävät jne. Mut mä en olis tässä jotain virheistäni oppineena, korkeen kivisen tien tallomana, jos olisin jotain tehnyt toisin.
Ainoa asia mitä kadun, että en koskaan keskittynyt mun maalaamiseen, piirtämiseen tai kirjottamiseen... Niin monia kirjoja, novelleja yms alotin, mutta kaikki kesken, puoli tiessään tai kateissa.
Katon tonne ulos, näkee jo asfalttia aika urakalla ja tuoksuukin kevät. Miten ihanaa olis olla nyt jollain kesämökillä ilman nettiä... pelkkä word pad, mielikuvitus ja ympäristö inspiraationa. Saisin jotain aikaseks, koska aina sen pienen hetken kun netistä, leffoista, sarjoista ja peleistä suljen mieleni ja keskityn mun inspikseen saan aika paljon aikaa. Ei musta silti mikään hyvä kirjailija koskaan tulis, koska mulla ei oo sitä kärsivällisyyttä tehdä asiat rauhassa... hyvä että blogissakaan jaksan kauaa yhtä asiaa käsitellä kun hyppään jo seuraavaan.
Mut olis silti kiva kattoa mitä saisin aikaan jos en olis sosiaalisen netin häiritsemänä...
Mukavaa tiistaipäivää kaikille!
Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti